KAHVILAKULTTUURIN HISTORIAA: KAHVILOISTA TULI KAUPUNKIEN OLOHUONEITA
Miten kahvilakulttuuri levisi Eurooppaan ja miksi kahvila on yhä paikka, jossa viivytään.
Kahvi saapui Eurooppaan kauppareittejä pitkin, ja pian sen mukana syntyi uusi tila: paikka, jossa sai istua, lukea, keskustella ja tavata muita. Tässä lyhyt katsaus siihen, miten kahvilat levisivät ja mitä ne tekivät kaupungeille.
Venetsiasta Oxfordiin ja Lontooseen
Ensimmäiset eurooppalaiset kahvilat avattiin Venetsiassa 1600-luvun puolivälin tienoilla kauppayhteyksien ansiosta Ottomaanien valtakuntaan. Englannin ensimmäinen kahvila avattiin Oxfordiin 1650-luvun alussa. Se oli nimeltään Angel. Lontoon ensimmäisen kahvilan avasi vuonna 1652 Pasqua Rosée. Vuonna 1739 Lontoossa oli jo yli 550 kahvilaa.
Penny university: kahvila, jossa keskusteltiin
Englannin kahviloita kutsuttiin lempinimellä “penny universities”, eli pennin yliopistoiksi. Nimen selitys vaihtelee lähteestä riippuen: osan mukaan kahvikuppi maksoi yhden pennin, toisten mukaan sisäänpääsy maksoi joskus pennin. Pointti on kummassakin sama: pienellä summalla pääsi mukaan keskusteluihin. Kahviloissa oli myös luettavana sanomalehtiä ja esitteitä.
Oxfordin kahviloissa asiakkaat olivat pääosin yliopiston jäseniä, mutta myös paikalliset ja matkailijat pääsivät keskustelemaan opettajien ja opiskelijoiden kanssa.
Kahvilasta toimisto
Lontoossa kahvilat olivat myös paikkoja, joissa tehtiin liiketoimintaa.
Lloyd’s Coffee House: Edward Lloyd avasi kahvilansa vuonna 1686. Sen asiakkaita olivat merimiehet, kauppiaat ja laivanvarustajat, ja Lloyd tarjosi heille ajantasaisia tietoja laivaliikenteestä. Siellä sovittiin merivakuutuksista, ja toiminnasta kasvoi myöhemmin Lloyd’s of London.
Jonathan’s Coffee House: Change Alleyllä sijainneessa kahvilassa välittäjä alkoi vuonna 1698 julkaista osakkeiden ja tavaroiden hintoja. Kahvilaa pidetään Lontoon pörssin alkuvaiheiden paikkana.
Kun vallanpitäjät huolestuivat
Keskustelun vapaus ei miellyttänyt kaikkia. Kaarle II piti kahviloita paikkoina, joissa tyytymättömät kokoontuivat, ja määräsi joulukuussa 1675 Lontoon kahvilat suljettaviksi. Määräys peruttiin pian julkisen vastalauseen vuoksi.
Pariisi ja valistus
Pariisin tunnetuin historiallinen kahvila, Café Procope, avattiin vuonna 1686. Sen vakioasiakkaiksi kerrotaan valistuksen ajattelijoita, kuten Voltaire, Diderot ja Rousseau. Encyclopédien kerrotaan syntyneen Diderot’n ja d’Alembertin keskusteluista siellä. Myöhemmin pariisilaiset kahvilat, kuten Café de Flore ja La Rotonde, olivat kirjailijoiden ja taiteilijoiden kohtauspaikkoja.
Wienin kahvilat: “laajennettuja olohuoneita”
Wienin ensimmäisestä kahvilasta kerrotaan kaksi tarinaa. Legendan mukaan Georg Franz Kolschitzky sai ensimmäisenä luvan tarjoilla kahvia Wienin piirityksen (1683) jälkeen. Wienin kaupungin mukaan ensimmäisen kahvilan avasi kuitenkin armenialainen Diodato. Muiden lähteiden mukaan se tapahtui vuonna 1685.
Kaupunki kuvaa wieniläisiä kahviloita “laajennetuiksi olohuoneiksi”. Monet asukkaat asuivat pienissä ja ahtaissa asunnoissa ja pitivät kahviloita toisena kotinaan, jossa tavattiin ystäviä ja muita ihmisiä. Wienin kahvilakulttuuri kirjattiin Itävallan aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon vuonna 2011.
Kahvi tuli Suomeen Turun kautta
Yleisradion artikkelin mukaan kahvilakulttuuri tuli Suomeen Tukholmasta Turun kautta 1740-luvulla. Vuosisadan loppupuolella kahvihuoneita oli Turussa kymmenkunta. Kahvi kiellettiin tuona aikana neljä kertaa, mutta sitä oli silti saatavilla, ja artikkelin sanoin kahvintuoksu leijui kaupungissa.
Kahvilat ovat yhä kaupunkien olohuoneita
Kahvilan idea on pysynyt yllättävän samana: paikka, jossa voi pysähtyä, tavata toisia ja jäädä hetkeksi. Tämä idea jatkaa elämäänsä myös Turun taidemuseon kahvilassa, Café Victorissa. Kahvilassa voi istahtaa kupin ja leivonnaisen ääreen yksin tai yhdessä, ja nauttia salin kodikkaista sohvanurkkauksista, puheen sorinasta ja ajattomasta tunnelmasta. Täälläkin keskustellaan usein taiteesta ja kulttuurista, kuin 1600-luvun Pariisissa konsanaan!
Lähteet:
Kommentit